keskiviikko 18. marraskuuta 2026

Avustin läheistäni hänen muuttaessaan maalta kaupunkiin. Maaseudulla lukuisiin ulkorakennuksiin oli jo aiemmilta asukkailta jäänyt kaikenlaista, ja läheiseni oli antanut minulle vapaat kädet "tonkia aarteita", joista saattaisin tykätä, kun varsinaiset tärkeät tavarat oli hänelle jo siirretty. Ulkorakennuksesta löysin 80-luvun virheettömän - tyhjän tietysti - Sprite-lasipullon, jonka poimin hymyillen käteeni. "Minäpä otan tämän koristeeksi! Vitsit, miten hieno!" sanoin läheiselleni ja lähdin kiikuttamaan pölyistä pulloa autooni. Kikatin kuin pikkutyttö: "Tässä lukee myös ohjeet ´lausutaan Sprait´"

Läheiseni ei ymmärtänyt. - Kuka hullu ottaa vanhan lasipullon riesakseen? Viskaa se vaan tuonne roskalavalle. En kyllä tiiä yhtään toista niin hullua, joka ottas tuommosen ko-ris-teek-si!

Pidin pääni. Sprite-pullo päätyi keittiööni. Pesin sen ja hymyillen katsoin sitä ja muistelin aikaa, jonka se toi mieleen. "Spraittia" ostettiin juuri noissa pulloissa lähikioskilta, kun satuttiin joskus jotain markkoja jostain saamaan.

Soitan rivitalon ovikelloa, joka särähtää vain pienesti särkyen ennen kuin kunnolla alkoikaan äännehtiä. Käännän kahvaa, ovi on auki. Tulet vastaan eteisessä, tervehdit ja käännähdät sanoen: "Keitin kahvit. Tule." Asetutaan pöytään ja pahoittelen vaistomaisesti, kun huomaan sinun laittaneen meille leivät. - Valitettavasti en voi syödä tavallista leipää, kun mulla on gluteenista ongelmaa. Mutta kahvi on hyvä, se riittää. 
"Voi, en tiennyt." sanot ja kätesi alkaa vispata. Huomaan sinun olevan todella pahoillasi, oikeasti. Ojennan käteni vapisevaan käteesi ja kosketukseni vaimentaa vapinan. - Et tietenkään voinut tietää, mutta ei mulla nälkä nyt olekaan. Kahvi riittää.

Yhtäkkiä katseeni osuu keittiössäsi hyllyllä olevaan koristeeseen: Iso litrainen vihreä Sprite-pullo suoraan 80-luvulta! Ponkaisen pöydästä ja otan sen käteeni. - Ei voi olla totta tämä! huudahdan nauraen. - Mulla on tämmönen pieni! Ja kun otin sen talteen, mulle sanottiin, että kukaan ei oo tässä maailmassa niin hullu, että haluais tuommosen koristeeks, mutta sinäkii näköjään oot! Hymyilen entistä leveämmin. "Löysin sen kotipaikan navetalta ja heti tiesin, että otan sen talteen." kerrot ja sitten katsot minua hiljaa. - Mitä? kysyn ja ajattelen, että Sprite-pullot pitäisi saattaa vierekkäin. Pariskunnaksi.
"Sinun pitäs tuua se pieni pullo tälle kaveriksi."

Katson sinua tarkkaan. Olet tietenkin muuttunut, minäkin olen, mutta jäljellä on kaikki se sama, minkä kerran tunsin. Kun hymyilet, näytät nuorelta itseltäsi ja vatsanpohjassani muljahtaa. Jutellaan kahvikupposten ääressä jatkaen siitä, mihin puhelimessa jäätiin ja hymyillään paljon, kumpikin. Katson kaunista kotiasi ja aika lentää siivillä kuin huomaamatta. Parin tunnin päästä havahdun. - Minun on pakko lähteä nyt nukkumaan, vielä on yksi yövuoro tehtävänä.

Noustaan pöydästä ja halataan. Tuoksut hyvältä ja tunnut samalta kuin silloin yli 30 vuotta sitten. Irrottaudutaan halauksesta ja sinä rohkaistut ja suutelet minua. Sisimpäni heittää volttia ja tiedän, että siinä sinä olet, sama sinä, johon ihastuin nuorena ja elämästä tietämättömänä. En haluaisi lähteä mihinkään, sillä lähelläsi on hyvä olla. "Pitäskö meiän jatkaa siitä mihin nuorina jäätiin?"

Kysymys jää ilmaan siihen eteiseen, kun laitan kengät ja takin. - Soitellaan. Viestitellään. Kiitos kahvista! Hymyilen ja pakotan itseni kääntymään ja painamaan ulko-oven kiinni. Kotona heittäydyn unille, mutta en saa unta. Ajatukset myllertävät ja puntaroin kysymystäsi ´Pitäiskö meiän jatkaa siitä mihin nuorina jäätiin?´. Tiedän, että jos jatkamme, sen on oltava varmaa, sillä ottaen huomioon kaiken sen, mitä tiedän työni kautta Parkinsonin taudista, tiedän, ettet kestäisi kokeiluseurustelua tai sitä, että tulisimme toisillemme tärkeiksi ja sitten en jaksaisikaan. Nukahdan näkyyn sinusta hymyilevänä, ja rakkaus täyttää koko olevaisuuteni. Ehkä tämä on mietitty jo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Nuorena sitä oli epävarma ja osin epätoivoinenkin. Olin rakastunut sinuun, mutta koska olin tehnyt ensin erilaisia elämänvalintoja "ove...